Lukunurkan uusi ilme(stys)

Kuvassa uusi lukutuoli ja lukuvalo ( katossa ja päällä ). Ikeasta tietenkin.

Arto Salminen

Pitkän jahdin jälkeen tein löytöjä huuto.netistä. Kolme Arto Salmista (36). Lahti, Turvapaikka ja Kalavale. Kaksi ensin mainittua tulivat tänään postissa. Mieli on auvoinen. Nyt on taas lukukausi päällä, joten saanen arvostelut kohta tänne päin. Tällä hetkellä on tosin menossa Cornelia Funken Mustesydän, jonka aloittamista olen pidätellyt, koska en omista kovakantista versiota. Jatko-osat ovat sellaisina hyllyssä. No nyt olen paukutellut pokkariykköstä aamuisin sohvalla ja iltaisin saunassa. Mutta aiheesta päästiin taas jonnekin toisaalle. Meille syntyi toinen tyttö.

Pakko ostoksilla Helsingissä

Ulkomailta tullessa eksyin kolmen sedän Suomalaiseen. Matkaan tarttui Teppo Kuninkaan The Wind Trough The Keyhole (19,95). Pakko ostos, vaikka jenkkikantista tavoittelin.

Magnus Mills: Aidan tekijät

Ostin markka-aikaan Suomalaisen poistosta (3,5). Ensimmäinen lukukerta oli tyrmistys. Pidin kirjaa huonona ja käsittämättömänä. Samaan aikaan kuitenkin ihailin kirjailijan rohkeutta. En ollut lukenut koskaan ennen mitään vastaavaa. Mielleyhtymät Valaan merkkeihin ja Lemmikkieläimeen velloivat tajunnassani ilman järkevää syytä. Kun eloni polku kuljetti minut Skotlantiin tekemään niitä perhanan aitoja, ymmärsin kirjan henkilöitä, miljöötä ja kulttuuria huomattavasti paremmin - sisältä käsin. Lukukokemus muuttui jälkijättöisesti legendaariseksi ja teos sai hyllyssäni kulttikirjan paikan. Uusintaluku vuosia myöhemmin oli nautintoa alusta loppuun. Suosittelen kirjaa mustan huumorin ystäville ja suomalaiseen realismiin kyllästyneille.

Magnus Mills: Taivaanrannan kulkijat

Löytyi huuto.netistä naurettavan halvalla (3). Olen omistanut ja jakanut useita kappaleita. Tällä hetkellä hyllyssä kolme ja pidän silmät jatkuvasti auki, jos alle vitosen pyydetään. Törmäsin Aidan tekijöihin Suomalaisen alelaarissa jo ennen Skotlannin vuottani. En aluksi pitänyt, koska en osannut lukea niin nerokasta kujeilua. Magnus Mills määrittää mustan huumorin uudestaan. Ei mitään uutta idän pikajunasta jatkoi linjaa ja tämä nyt arvosteltavaksi otettu sulatti minut inside out. Taivaanrannan maalarit on yksi kolmesta parhaasta ikinä lukemastani kirjasta. Ja taitaa löytyä tarkemmin sanottuna sijalta kaksi. Dystopia on vahvasti läsnä, vaikka tarina itsessään onkin ajaton. Ihminen kyllästyy nykyhapatukseen ja pakenee erämaahan löytääkseen sieltä rauhan. Koska huumori on mustaa ja kirjailija skotti, erämaasta rauha ei löydy. Tahtoisin elää kirjan todellisuutta, koska ihminen kaipaa aina sitä, mitä hänellä ei ole. Tahtoisin omistaa niin vähän, että talonikin kulkisi kottikärryissä. Suosittelen kirjaa kaikille paljon lukeville länsimaisen hapatuksen vaikutuspiirissä asuville ihmisapinoille.

Mikael Niemi: Nahkakolo

Löysin ensimmäisen lukukappaleen sukulaisen jäljiltä auton takaikkunalta ja luin muun puutteessa mökillä. Rakastuin välittömästi. Jo Populäärimusiikki oli tehnyt vaikutuksen psykedeelisine uunissa kehittymiskohtineen, mutta tämä teos räjäytti tajunnan. Puhutaan taas jonkinlaisesta höyryt-ulos kirjoittamisesta: vahvaa scifi tykitystä makealla huumorilla höystettynä. Kirja koostuu pienistä tarinoista, jotka kertovat avaruusmatkustamisesta pilke silmäkulmassa. Teos ilmestyi Suomessa suoraan Vittulan perään, joten kustantaja lienee ratsastanut Niemen hypeaallolla ja lyönyt kätensä suoraan paskaan, koska ensimmäistä painosta saa edelleen bulkkimyymälöistä ja huuto.netistä vitosen kappale. Itsellä hyllyssä pönöttää kolme kappaletta sofistikoituneita uuden polven scifistejä odottamassa ja nämä tuli ostettua adlibriksestä kolme euroa kappale. Vaikka en suosittele luettavaksi kenellekään, kannattaa avoimella huumorimielellä varustetun vilkaista ja scifistin fiilistellä Adamsin hengessä.

Pentti Kirstilä: Miksi natsit eivät pidä viirupöllöistä

Tämä on pitkäaikainen suosikkini. Ostin ensimmäisen kappaleeni jostain poistomyynnistä markka-aikana kahdella kympillä (3,5). Jostain käsittämättömästä syystä teos puhuttelee minua koskettaen syvältä. Olen lukenut kirjan monta kertaa, mutta joka kerta löydän siitä jotain uutta. Kirja on myös innoittanut minua kirjoittamaan omaa proosaa sekä näytelmiä. Olen myös aloittanut sovittamaan tätä teosta näyttämölle. Kirjassa ei oikein kerrota mistään, mutta tarinaa tulee silti tuhdisti. Taustalla kulkee dystopia, joka ei ole suopea kaltaiselleni joutilaisuudesta nautiskelevalle torkkujalle. Kirstilä on päästellyt tässä lämiskässä ulos pahimpia höyryjään, jotka pään sisälle jäädessään saattaisivat räjäyttää termostaatin kappaleiksi. Useat luvut ovat monimerkityksisiä ja jatkuva sanoilla leikittely pysyy läsnä. Olen ostanut kirjan ainakin kymmenen kertaa ja jakanut sitä ympäriinsä. Tämä on paras lukemani suomalainen kirja, mutta en voi suositella sitä kenellekään, koska se on niin huono.

Arto Salminen: Paskateoria

Löytyi Suomalaisesta (5) ja istui hyllyssä koskemattomana, kunnes löysin Janne Kuusen ja Salmista suositeltiin keskustelupalstalla hengenheimolaisena. Kuuluu kategoriaan yhdeltä istumalta luettavat. Pidin teoksesta todella paljon. Kieli on yksinkertaista ja koukuttavaa. Musta huumori on läsnä ja hymyilyttää tämän tästä. Todellisuus on kieroutunutta mutta uskottavaa. Liikutaan jossain satiirin ja dystopian rajalla. Pilkataan toimittamisen moraalittomuutta sen sisältä käsin. Tuottaa hyvän olon tunnetta Varaston tapaan, jos lukija voi todeta olevansa paremmissa asetelmissa kuin Salmisen henkilöhahmot. Useimmat tuntemani ihmiset voivat.

Juha Seppälä: Suomen historia

Kirja löytyi Suomalaisen alennuslaarista (3) ja lojui hyllyissä vuosia, ennen kuin tartuin siihen tosissani. Sitten se menikin kahdelta istumalta. Teos on jaettu kolmeen osioon, joista keskimmäinen on ehein ja paras. Se kertoo Mannerheimistä hiukan vistosta vinkkelistä. Toivoin tämän osion jatkuvan pidempään ja kahden muun loppuvan pian. Tykkään Seppälästä. Hän on kuin vanha tuttu, jonka löytää aika ajoin hyljättynä alekorista. En ole ikinä maksanut Seppälästä vitosta enempää, eikä hän ole hintaluokassaan pettänyt minua koskaan. Jokaisessa Seppälässä on jotain hyvää. Jokainen Seppälä saa minut hymyilemään, jotkin jopa naurahtamaan. Ja jokaisesta Seppälästä löytyy kieroutunut näkökulma, jollaista ei voi suositella kenellekään.

Janne Kuusi: Banksteri

Oli pakko ostaa Suomalaisesta (26), koska Vapaus oli tehnyt niin suuren vaikutuksen. Onneksi kukkarosta löytyi lahjakortti, enkä lopulta köyhtynyt kuin vitosen.
Vapauden hengessä mennään. Ja tätä voisi pitää eräänlaisena sidekickkinä, joka jäi Vapauden sessioista yli. Eli kustannustoimittaja karsi Vapauden ylitsevuotavaisuudesta osioita pois ja yksi niistä oli tämä. Uskottavuus on kohdallaan ja huumoria löytyy. Dystooppinen kaura on säädetty Vapautta selvästi laihemmalle konsentraatiolle, mutta ajallisestihan tässä mennäänkin päällekäin vain Vapauden ensimmäisen osan kanssa. Tykkäsin kovasti tästä tekeleestä, mutta en voi taaskaan suositella kenellekään, koska Janne on kirjoituksissaan sen verran kieroutunut kansalainen, että ilman pahoinvoinnin ja kuvotuksen tuntemuksia ei tästäkään lukukokemuksesta selviä.

Ally Condie: Tarkoitettu

Sain tämän pokkarin serkun vaimolta vaihtokaupassa, jossa annoin Aikamatkustajan vaimon, Saharan aamut ja illat sekä Enkelipelin. Kahden ensimmäisen toivon vielä joskus löytävän takaisin kirjastooni.
Scifin ja dystopian parissa taas pyöritään. Mukava kirja individualismin hengessä. Parasta kirjassa on uskottavuus. Pystyn uskomaan tapahtumiin ja yksittäisiin tilanteisiin. Kirjassa on yhdistelty tulevaisuuden totalitaarista valtionohjausta ja menneisyyden sopimusavioliittoja. Paketti pysyy kasassa loppuun asti. Kiitän suomentaja Kattelusta.

Philip K. Dick: Ruukunkorjaaja

Ostettu poistosta Suomalaisesta (5) pelkästään kannen ja kirjailijan perusteella. On syytä ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu vuonna 1968. Nykyaikainen aivokuori pitää kirjaa perushuttuna, mutta voin kuvitella sen räjäyttäneen tajuntoja aikanaan. Nykypäivänä kaikkea scifiä tulee verrattua Alaistar-Sedän ja Vernor-Enon eepoksiin, eikä Dickin parhaimmatkaan näytä silloin kauhean hyviltä. Calactic Pot-Healer hakkaa kaikki Vingen ja Reynoldsin tykitykset kuitenkin yhdessä sarjassa: luettavuudessa. Ruukunkorjaaja on lyhyt, nopealukuinen ja ilmestyksenomainen. Siinä tapahtumat vyörytetään lukijan eteen nopealla temmolla turhia selittelemättä. Ei tarvitse olla entinen NASA- tai ESA- työntekijä pysyäkseen mukana tekniikan sanastossa. Parasta kirjassa on mustahko huumori, joka pilkistää virkkeiden väleissä. Etenkin muinaiset sumujutut lähentelee sellaista scifistin itseironiaa, johon olemme tottuneet vasta Adamsin kautta, vaikka tässä tapauksessa se saattaakin olla tahatonta ja paljon lukeneen harrastajan mielessä kehittynyttä jälkisyntyistä itsekseen ääneen nauramista. Silti olen sitä mieltä, että pelkästään muinaisten sumujuttujen vuoksi kirja on lukemisen arvoinen, mistä tosin propsit menevät suurelta osin suomentaja Pekka J. Mäkelän fikkaan.

Lukunäkymät

Nyt, kun jaksan vielä kirjoittaa jotain, jaan teille nämä kolme kuvaa pääasiallisesta lukukokemusnurkastani.

Janne Kuusi: Vapaus

Paras lukukokemukseni pitkään aikaan.

Kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran YLE Puheen ohjelmassa. Ostin ensimmäisen kappaleeni pikimmiten Suomalaisesta (26), mutta menetin sen appeni 65-vuotislahjana. Toisen kaapaleen hankin rikkauden puuskassani talvella 2011 Adlibriksestä. (26).
Nyt sain sen vihdoin luvun alle ja nielinkin sitten sulavasti joutuisalla aikataululla. Rakastuminen oli välitöntä, vaikka ensimmäiset 58 sivua olivatkin epämiellyttävän eroottisia. Mielestäni pornoa ja kaunokirjallisuutta pitäisi sekoittaa harkiten. Toisaalta alku toimii voimakkaana tehokeinona ja kertoo siitä moraalin rappiosta, joka kirjan maailmassa tuolloin vallitsee. Vapaus on jaettu osiin. Jokainen niistä voisi toimia omana teoksenaan. Luettuani kirjan minulla olikin olo, että tuli luettua monta kirjaa. Parasta osissa on se, että ne on kirjoitettu uskottavasti. Pystyin ostamaan sen dystopian, jota minulle myytiin, enkä nähnyt tarpeellisena säilyttää kuittia. Vapaus nauratti, itketti ja kauhistutti. Teos kuuluu pakkolukea-osastoon, vaikka en voikaan suositella tätä kenellekään kieroutuneisuutensa vuoksi.
Kolmannen kappaleen hankin huuto.netistä (11) lahjaksi kummipojalleni.

Ostoksilla (hinnat suluissa)

Ostin pari kirjaa. Pahe palasi voimakkaana lukuinnostuksen myötä. Pääasiallisesti ostan kirjoja Adlibriksestä, huuto.netistä ja Suomalaisesta kirjakaupasta. Tällä kertaa olen tehnyt hankintoja myös Rosebudista. Sieltä tilasin Hal Duncanin Kaikkeuden kirjan molemmat osat (13,5/15). Niitä on haukuttu ja kehuttu siihen tahtiin keskustelupalstoilla sekä blogeissa, jotta kiinnostukseni heräsi.
Huuto.netistä kahmin itselleni Conn Igguldsenin Keisarin aloitusosan (5), jota olenkin aloittanut jo aiemmin parin luvun verran, kunnes menetin kappaleeni Vantaalla. Huuto.netistä nasahtivat luukkuuni myös Juhani Peltosen Valaan merkkejä (2,5) ja Sami Parkkisen Punainen pyörre (9). Suomalaisesta hain Anna Gavaldan Karkumatkan (8) kovakantisena ja Juha Seppälän Takla Makanin (3,5).
Suomalaiseen jäi vielä pari pakkohankintaa pokkaripuolelle: Alastair Reynoldsin Prefekti, Antti Tuurin Rata ja Ian McEvanin Polte. Ne ovat 3 kpl/12€ pinkassa, joten pienellä rahalla voisi taas ostaa paljon onnea.

Sairasloma

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen sairaslomalla. Minua vaivaa keuhkokuume. Olen istunut ja lukenut kirjoja. Olen löytänyt kadoksissa olleen viettini. Kirja on kulkenut mukanani ympäri taloa. Olen saanut tuhottua joitakin sidoksia ja niteitä. Kuusen Jannelta meni molemmat kovakantisena. Etenkin Vapaus teki vaikutuksen, mutta Banksterikaan ei ollut huono. Philip K. Dick saavutti tajuntani Calactic Pot-Healerin muodossa. Juha Seppäseltä tutkiskelin Suomen historian. Arto Salmiselle annoin aikaa Paskateorian verran. Serkun vaimolta sain lisää dystopiaa Ally Condien trilogian avausosan muodossa.

Kirjallisia maisteluita

Tarkoituksena olisi kertoa kirjoista sellaisille ihmisillle, jotka eivät ole lukeneet kyseisiä teoksia. Näin ollen blogissani ei ole juonipaljastuksia - vain kirja-arvosteluita.