Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Adlibriksestä (26). Lähes täydellinen lukukokemus. Kieli kaunista. Lauseet hienoja. Monta sitaatiksi kelpaavaa lausahdusta, joita piti lukea yhä uudelleen ja pyöritellä suussa, hokea itselleen ääneen nojatuolissa.
"Sinulla on ulottuvillasi koko maailma, josta meidän jälkemme puuttuvat, ne eivät voi kulua hiljaa pois silmiesi alla. Meillä on vain talo, josta sinä puutut, ja varjelemme jälkiäsi, jotta ne olisivat täällä vähän pitempään, jotta vielä tuntisit ne omiksesi, kun tulet takaisin. "
Liikutaan vahvasti dystopiassa, unohdetulla rajaseudulla Waterworldin ja Taivaanrannan kulkijoiden välimaastossa. Aika on pysähtynyt ja tuntuu, ettei tarinaa ole kertoa asti, mutta lukija huomaa kohta kulkevansa tutkien ja hämmästellen Rivenin hengessä vain muistaakseen, että ovi voi auetessaan sulkea toisen kulkutien. Kerronta on niin vahvaa ja otteellista, että välillä on pakko vetää henkeä. Irrottaa arjesta ja vie matkalle: Kalpene Vinge, täältä tulee Itäranta. Mielleyhtymiä Tripodien aikaan, The Postmaniin ja jo mainittuun repeämään ei voi välttää. Tämä kirja voisi olla kirjoitettu juuri minulle. Kiitos Emmi.
" Kuolleet tomuhiukkaset tanssivat painotonta tanssia olohuoneen ikkunasta siilautuvan auringonvalon kiilassa. "
En olisi ikinä uskonut lukevani joskus innoissani kirjaa, jossa selitetään seikkaperäisesti haparoivaa käsitystä c-kasettien toimintaperiaatteesta.

Lukunurkan uusi ilme(stys)

Kuvassa uusi lukutuoli ja lukuvalo ( katossa ja päällä ). Ikeasta tietenkin.

Arto Salminen

Pitkän jahdin jälkeen tein löytöjä huuto.netistä. Kolme Arto Salmista (36). Lahti, Turvapaikka ja Kalavale. Kaksi ensin mainittua tulivat tänään postissa. Mieli on auvoinen. Nyt on taas lukukausi päällä, joten saanen arvostelut kohta tänne päin. Tällä hetkellä on tosin menossa Cornelia Funken Mustesydän, jonka aloittamista olen pidätellyt, koska en omista kovakantista versiota. Jatko-osat ovat sellaisina hyllyssä. No nyt olen paukutellut pokkariykköstä aamuisin sohvalla ja iltaisin saunassa. Mutta aiheesta päästiin taas jonnekin toisaalle. Meille syntyi toinen tyttö.

Pakko ostoksilla Helsingissä

Ulkomailta tullessa eksyin kolmen sedän Suomalaiseen. Matkaan tarttui Teppo Kuninkaan The Wind Trough The Keyhole (19,95). Pakko ostos, vaikka jenkkikantista tavoittelin.

Magnus Mills: Aidan tekijät

Ostin markka-aikaan Suomalaisen poistosta (3,5). Ensimmäinen lukukerta oli tyrmistys. Pidin kirjaa huonona ja käsittämättömänä. Samaan aikaan kuitenkin ihailin kirjailijan rohkeutta. En ollut lukenut koskaan ennen mitään vastaavaa. Mielleyhtymät Valaan merkkeihin ja Lemmikkieläimeen velloivat tajunnassani ilman järkevää syytä. Kun eloni polku kuljetti minut Skotlantiin tekemään niitä perhanan aitoja, ymmärsin kirjan henkilöitä, miljöötä ja kulttuuria huomattavasti paremmin - sisältä käsin. Lukukokemus muuttui jälkijättöisesti legendaariseksi ja teos sai hyllyssäni kulttikirjan paikan. Uusintaluku vuosia myöhemmin oli nautintoa alusta loppuun. Suosittelen kirjaa mustan huumorin ystäville ja suomalaiseen realismiin kyllästyneille.

Magnus Mills: Taivaanrannan kulkijat

Löytyi huuto.netistä naurettavan halvalla (3). Olen omistanut ja jakanut useita kappaleita. Tällä hetkellä hyllyssä kolme ja pidän silmät jatkuvasti auki, jos alle vitosen pyydetään. Törmäsin Aidan tekijöihin Suomalaisen alelaarissa jo ennen Skotlannin vuottani. En aluksi pitänyt, koska en osannut lukea niin nerokasta kujeilua. Magnus Mills määrittää mustan huumorin uudestaan. Ei mitään uutta idän pikajunasta jatkoi linjaa ja tämä nyt arvosteltavaksi otettu sulatti minut inside out. Taivaanrannan maalarit on yksi kolmesta parhaasta ikinä lukemastani kirjasta. Ja taitaa löytyä tarkemmin sanottuna sijalta kaksi. Dystopia on vahvasti läsnä, vaikka tarina itsessään onkin ajaton. Ihminen kyllästyy nykyhapatukseen ja pakenee erämaahan löytääkseen sieltä rauhan. Koska huumori on mustaa ja kirjailija skotti, erämaasta rauha ei löydy. Tahtoisin elää kirjan todellisuutta, koska ihminen kaipaa aina sitä, mitä hänellä ei ole. Tahtoisin omistaa niin vähän, että talonikin kulkisi kottikärryissä. Suosittelen kirjaa kaikille paljon lukeville länsimaisen hapatuksen vaikutuspiirissä asuville ihmisapinoille.

Mikael Niemi: Nahkakolo

Löysin ensimmäisen lukukappaleen sukulaisen jäljiltä auton takaikkunalta ja luin muun puutteessa mökillä. Rakastuin välittömästi. Jo Populäärimusiikki oli tehnyt vaikutuksen psykedeelisine uunissa kehittymiskohtineen, mutta tämä teos räjäytti tajunnan. Puhutaan taas jonkinlaisesta höyryt-ulos kirjoittamisesta: vahvaa scifi tykitystä makealla huumorilla höystettynä. Kirja koostuu pienistä tarinoista, jotka kertovat avaruusmatkustamisesta pilke silmäkulmassa. Teos ilmestyi Suomessa suoraan Vittulan perään, joten kustantaja lienee ratsastanut Niemen hypeaallolla ja lyönyt kätensä suoraan paskaan, koska ensimmäistä painosta saa edelleen bulkkimyymälöistä ja huuto.netistä vitosen kappale. Itsellä hyllyssä pönöttää kolme kappaletta sofistikoituneita uuden polven scifistejä odottamassa ja nämä tuli ostettua adlibriksestä kolme euroa kappale. Vaikka en suosittele luettavaksi kenellekään, kannattaa avoimella huumorimielellä varustetun vilkaista ja scifistin fiilistellä Adamsin hengessä.