"Sinulla on ulottuvillasi koko maailma, josta meidän jälkemme puuttuvat, ne eivät voi kulua hiljaa pois silmiesi alla. Meillä on vain talo, josta sinä puutut, ja varjelemme jälkiäsi, jotta ne olisivat täällä vähän pitempään, jotta vielä tuntisit ne omiksesi, kun tulet takaisin. "
Liikutaan vahvasti dystopiassa, unohdetulla rajaseudulla Waterworldin ja Taivaanrannan kulkijoiden välimaastossa. Aika on pysähtynyt ja tuntuu, ettei tarinaa ole kertoa asti, mutta lukija huomaa kohta kulkevansa tutkien ja hämmästellen Rivenin hengessä vain muistaakseen, että ovi voi auetessaan sulkea toisen kulkutien. Kerronta on niin vahvaa ja otteellista, että välillä on pakko vetää henkeä. Irrottaa arjesta ja vie matkalle: Kalpene Vinge, täältä tulee Itäranta. Mielleyhtymiä Tripodien aikaan, The Postmaniin ja jo mainittuun repeämään ei voi välttää. Tämä kirja voisi olla kirjoitettu juuri minulle. Kiitos Emmi.
" Kuolleet tomuhiukkaset tanssivat painotonta tanssia olohuoneen ikkunasta siilautuvan auringonvalon kiilassa. "
En olisi ikinä uskonut lukevani joskus innoissani kirjaa, jossa selitetään seikkaperäisesti haparoivaa käsitystä c-kasettien toimintaperiaatteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti