Tuomas Kyrö: Urheilukirja

Vaimolta joululahjaksi. Hassu kirja joka kertoo enemmän kirjailijasta kuin urheilusta. Luin tapojeni vastaisesti hyvin nopeassa tahdissa. Tuomas lyönee itsensä vielä joskus läpi.

Tuomas Vimma: Raksa.

Elisakirja (10,5). Raikas tuulahdus reaalimaailmasta piristi isyyslomaani. Ei mitään pahaa sanottavaa. Tuomas on perehtynyt korjausrakentamiseen ja kirjoittaa uskottavaa legendaa harmaasta ja kuutamoisesta alasta. Kiinnostukseni Vimmaan heräsi ja ajattelin hankkia lisää kaiffarin tuotoksia. Tykkäsin kovasti ja viihdyin mainiosti. Kirja täytti tehtävänsä janoavan sieluni sopukoissa. Kiitos Kusti.

Luovutan

Päätin luovuttaa. Luovutan 82 kirjaa uusiin koteihin. Näistä olen valmis päästämään irti. Ilman tuskaa. Maku muuttuu. Ja elämäntilanne. Joskus ostin kirjoja omistamisen ilosta. Joukkoon osui hyviä sattumia ja ikäviä paiseita. Alla olevissa kuvissa näette niitä mätiä hedelmiä, joiden kautta olen rakentanut kirjallisen identiteettini.

Siivoilua ja järjestelyä

Päätin käyttää isyysloman hyödyksi ja järjestelin kirjaston uudelleen. Jaoin kirjat kolmeen osastoon: luetut, lukemattomat ja keskeneräiset. Samalla asensin hyllylevyjen taakse ledvalokaapelin. Kun hyllyt ovat täynnä kirjoja, valo lankeaa pimeässä huoneessa kivan epäsuorasti alta, yltä ja väleistä. Postaan kuvia valmiista luomuksesta, kun saan tehtyä jotain myös takaseinän kaaoselle. Sinne pitänee uusia joku vääntynyt lauta.

Samalla sain tehtyä jotain, mistä olen haaveillut kymmenen vuotta: raastoin joukosta pois kaikki sellaiset kirjat, joita en halua enää omistaa. Syyt ovat moninaiset. Surua en tunne. Sain tilaa uusille hankinnoille.

Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy.

Elisakirja (10,5). Viihdyttävää fantasiaa alkoholismista.

Arto Salminen: Kalavale

Huuto.net(12). Tätä kirjaa Kauko Röyhkä on yrittänyt kirjoittaa koko uransa. Kauko elää ja potkii ja simpuilee kirjailijana. Samaan aikaan Arto puolestaan on kaluttu luita myöten ja kruunattu laittamattomaksi sanankäyttäjäksi. Tunnen kaksi ihmistä, joille voin suostiella tätä kirjaa lämpimästi - muille kirjoitan tämän blogin. Salmisella on tunnistettava tyyli, jolle tunnusomaista on se, että kaikkia vituttaa, kivat ihmiset ovat satuhahmoja ja lukijalla menee aina paremmin kuin tarinan objekteilla. Minua Kalavale koukutti, huvitti ja vei mennessään.Tiedän, etten osaa kirjoittaa yhtä hyvää kirjaa. Onneksi sain lukea sen.

Arto Salminen: Lahti

Huuto.net (12). Salmisen kieli on kohdallaan. Tämä kirja voisi kertoa vaikka sikojen lahtauksesta keskellä metsää ja se olisi silti hyvä: kieli on niin hiottua ja tarkkaa. Tässä teoksessa on useita kerroksia; kirjan sisään on kirjoitettu toisia kirjoja. Salminen on hionut lauseitaan siten, että yksinkertaisistakin asioista on tullut aforismeja. Juonella ei ole mitään merkitystä, eikä tapahtumien kululla. Minua ei kiinnosta yhtään, mitä kirjan päähenkilöille tapahtuu tai mitä heille kuuluu vuoden päästä. Minä juovun yksityiskohdista ja naureskelen oivalluksille. Tätä kieltä voisi lukea yhden Olysseuksen verran vain siksi, koska se hykerryttää, mykerryttää, hivelee ja sivelee paljon lukenutta mielen pohjukkaa. Tämä teos on tyyppiesimerkki siitä, miksi kirjat tulisi aina lukea alkuperäiskielellä - sikäli mikäli lukija ymmärtää kieltä kielen sisällä.