Marko Kilpi: Kadotetut

Elisakirjasta jollain alle kympin tarjouksella. Kilven kieli on selkeää, mutta sisältö ei. Kerronnassa on tasoja ja hyvälle dekkarille ominaiseen tapaan juoni on kirjan annin kannalta täysin sivuseikka. Yhdellä sanalla kuvattuna aihe on inhimillisyys. Kirjailijan tietämys poliisiasioista tekee teoksesta lähes tietokirjan. Lukija saa rahoilleen vastinetta; kustannustoimittajalta puuttuu varmaankin kaupallinen koulutus: tarinaa on kertynyt ainakin kolmen kirjan verran yksiin kansiin. Suosittelen kaikille. 

Uusi järjestys

Vihdoin olen saanut viimeisenkin hyllyn järjestykseen. Samaan aikaan oman kirjan kirjoittamisprojekti on nytkähtänyt riuskasti eteen päin. Olen aikatauluttanut kirjoittamisen. Ja tekstiä on alkanut syntyä. Tavoitteena on saada ensimmäinen tuotos valmiiksi syksyyn mennessä. Kirjoitan vapaa päivinä ja aamuvuoropäivinä iltaisin kymmenestä yhteen, kun lapset ovat nukkumassa. .

Keuhkoputkentulehdus ja talven lukuhetket

Kun muut saivat flunssa-aallon, koin minä keuhkotaudin. Talven aikana on tullut luettua paljon runoja. Runokirja ei ole koskaan läpeensä huono. Ja huonous loppu yleensä nopeasti: runot ovat kohtuullisen lyhyitä. Ja kun aikaa ei ole, on runokirjaa kivempi vilkuilla silloin tällöin, kuin jättää romaani kesken. Äänikirjat ovat tulleet hiihtoharrastuksen myötä kiinteästi osaksi arkea. Niitä kuuluukin sangen kiitettävästi. Ja niukka tarjonta laajentaa tajuntaa. Mobiililaitteelle ladattavissa äänikirjoissa on hyvin vähän itseäni kiinnostavia nimikkeitä, joten edes jotain kuunnellakseni täytyy ladata sitä, mitä tarjotaan. Tämä tietenkin lisää nautittavia repertoaareja, tyylilajeja, kirjailijoita, aiheita ja aika-kausia. Olen hiihtolenkeilläni tutustunut moniin uusiin suomennoksiin ja suomalaisiin kirjailijoihin, joihin en muutoin olisi koskenut pitkällä tikullakaan.

Tuomas Kyrö: Urheilukirja

Vaimolta joululahjaksi. Hassu kirja joka kertoo enemmän kirjailijasta kuin urheilusta. Luin tapojeni vastaisesti hyvin nopeassa tahdissa. Tuomas lyönee itsensä vielä joskus läpi.

Tuomas Vimma: Raksa.

Elisakirja (10,5). Raikas tuulahdus reaalimaailmasta piristi isyyslomaani. Ei mitään pahaa sanottavaa. Tuomas on perehtynyt korjausrakentamiseen ja kirjoittaa uskottavaa legendaa harmaasta ja kuutamoisesta alasta. Kiinnostukseni Vimmaan heräsi ja ajattelin hankkia lisää kaiffarin tuotoksia. Tykkäsin kovasti ja viihdyin mainiosti. Kirja täytti tehtävänsä janoavan sieluni sopukoissa. Kiitos Kusti.

Luovutan

Päätin luovuttaa. Luovutan 82 kirjaa uusiin koteihin. Näistä olen valmis päästämään irti. Ilman tuskaa. Maku muuttuu. Ja elämäntilanne. Joskus ostin kirjoja omistamisen ilosta. Joukkoon osui hyviä sattumia ja ikäviä paiseita. Alla olevissa kuvissa näette niitä mätiä hedelmiä, joiden kautta olen rakentanut kirjallisen identiteettini.

Siivoilua ja järjestelyä

Päätin käyttää isyysloman hyödyksi ja järjestelin kirjaston uudelleen. Jaoin kirjat kolmeen osastoon: luetut, lukemattomat ja keskeneräiset. Samalla asensin hyllylevyjen taakse ledvalokaapelin. Kun hyllyt ovat täynnä kirjoja, valo lankeaa pimeässä huoneessa kivan epäsuorasti alta, yltä ja väleistä. Postaan kuvia valmiista luomuksesta, kun saan tehtyä jotain myös takaseinän kaaoselle. Sinne pitänee uusia joku vääntynyt lauta.

Samalla sain tehtyä jotain, mistä olen haaveillut kymmenen vuotta: raastoin joukosta pois kaikki sellaiset kirjat, joita en halua enää omistaa. Syyt ovat moninaiset. Surua en tunne. Sain tilaa uusille hankinnoille.