keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Keuhkoputkentulehdus ja talven lukuhetket

Kun muut saivat flunssa-aallon, koin minä keuhkotaudin. Talven aikana on tullut luettua paljon runoja. Runokirja ei ole koskaan läpeensä huono. Ja huonous loppu yleensä nopeasti: runot ovat kohtuullisen lyhyitä. Ja kun aikaa ei ole, on runokirjaa kivempi vilkuilla silloin tällöin, kuin jättää romaani kesken. Äänikirjat ovat tulleet hiihtoharrastuksen myötä kiinteästi osaksi arkea. Niitä kuuluukin sangen kiitettävästi. Ja niukka tarjonta laajentaa tajuntaa. Mobiililaitteelle ladattavissa äänikirjoissa on hyvin vähän itseäni kiinnostavia nimikkeitä, joten edes jotain kuunnellakseni täytyy ladata sitä, mitä tarjotaan. Tämä tietenkin lisää nautittavia repertoaareja, tyylilajeja, kirjailijoita, aiheita ja aika-kausia. Olen hiihtolenkeilläni tutustunut moniin uusiin suomennoksiin ja suomalaisiin kirjailijoihin, joihin en muutoin olisi koskenut pitkällä tikullakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti