Philip K. Dick: Ruukunkorjaaja

Ostettu poistosta Suomalaisesta (5) pelkästään kannen ja kirjailijan perusteella. On syytä ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu vuonna 1968. Nykyaikainen aivokuori pitää kirjaa perushuttuna, mutta voin kuvitella sen räjäyttäneen tajuntoja aikanaan. Nykypäivänä kaikkea scifiä tulee verrattua Alaistar-Sedän ja Vernor-Enon eepoksiin, eikä Dickin parhaimmatkaan näytä silloin kauhean hyviltä. Calactic Pot-Healer hakkaa kaikki Vingen ja Reynoldsin tykitykset kuitenkin yhdessä sarjassa: luettavuudessa. Ruukunkorjaaja on lyhyt, nopealukuinen ja ilmestyksenomainen. Siinä tapahtumat vyörytetään lukijan eteen nopealla temmolla turhia selittelemättä. Ei tarvitse olla entinen NASA- tai ESA- työntekijä pysyäkseen mukana tekniikan sanastossa. Parasta kirjassa on mustahko huumori, joka pilkistää virkkeiden väleissä. Etenkin muinaiset sumujutut lähentelee sellaista scifistin itseironiaa, johon olemme tottuneet vasta Adamsin kautta, vaikka tässä tapauksessa se saattaakin olla tahatonta ja paljon lukeneen harrastajan mielessä kehittynyttä jälkisyntyistä itsekseen ääneen nauramista. Silti olen sitä mieltä, että pelkästään muinaisten sumujuttujen vuoksi kirja on lukemisen arvoinen, mistä tosin propsit menevät suurelta osin suomentaja Pekka J. Mäkelän fikkaan.